Media kuohuu kertomusta demokratian kriisistä. Keskustelu otti vauhtia koronasta ja kiihtyi eksponentiaalisesti Venäjän hyökättyä brutaalisti Ukrainaan. Tunteet ovat nousseet mukaan demokratiakeskusteluun vahvasti. Ja syystä. Sota ei ole kaunista katseltavaa mistään näkökulmasta. Aikamme ilmiöistä tekoäly, tulevat presidentinvaalit Yhdysvalloissa, mahdollinen natojäsenyytemme, itsenäisyyspäivä ja eduskuntavaalit virittävät meitä tuoreuttamaan näkemyksiämme demokratiasta.
Demokratian perusajatuksessa hallinto ja valta nousevat kansasta. Hallinto toteuttaa kansan tahtoa vaaleilla. Pullani singahti väärään kurkkuun, kun kuulin erään kansanedustajan olevan televisiokeskustelussa rennosti sitä mieltä, että lakia rikkova kansalaisaktivismi on toisinaan hyväksyttyä. Jos näin olisi, kenellä olisi oikeus määritellä, mikä arvo ylevyydessään antaa oikeuden asettua lain – yhteisesti asetettujen normien yläpuolelle? Tuetaanko tällaisessa kommentoinnissa valtaa yhden ihmisen tai ryhmän käsissä? Kohtuullisen kovaa puhetta kansanedustajalta, toivottavasti tällaista en kuule enempää.
Demokratian kriisi on haaste erityisesti autoritääristen ja demokraattisten yhteiskuntien yhteentörmäyksenä. Suomessakin yhteiskunnallinen osallistuminen on vähentynyt ja eriarvoistuminen lisääntynyt. Tämän vuoksi Suomeen on laadittu ensimmäinen kansallinen demokratiaohjelma 2025. Sitran tutkimuksen mukaan 700 000 suomalaista haluaisi osallistua päätöksentekoon enemmän – uusia osallistumisen tapoja syntyy, kansalaispaneeleja ja digitaalisen osallistumisen alustoja. Massakulttuuri, media ja erityisesti some muovaavat yleistä mielipidettä ja arvostelukykyä, rapauttaen samalla luottamusta demokratiaan. Valheita viestitään ja mielipiteet muodostuvat vahvoiksi – palturi voi olla miten paksua tahansa. Mediakriittisyyttä kuvataan kansalaistaidoksi. Viestijän motiivi, median rakenne ja toimintalogiikka tulee olla tiedossa. Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Se ei tarkoita sitä, että solvaaminen on sallittua ja että on oikein ottaa oikeus omiin käsiinsä. Yhteiskunta kaipaa nyt enemmän kuin aikoihin kunnioitusta, luottamusta ja empatiaa. Olen poliittisesti sitoutumaton, mutta toivon silti, että sinäkin äänestät tulevissa eduskuntavaaleissa. Demokratia on osa ratkaisua – ei ongelmaa.