Joillakin lyhyilläkin kohtaamisilla ja luetuilla teksteillä on elämässä isompi merkitys kuin niiden tapahtumahetkellä on voinut ymmärtää. Varmasti kaikilla meistä on kokemusta tästä – eteenpäin vievien oivalluksien syntymisestä, havahtumisista.
Itselläni on ollut onni tavata työssäni ratkaisukeskeisen työotteen kansainvälinen osaaja Riitta Malkamäki. Keskustelut hänen kanssaan herättivät pohtimaan elämää ja sen vaikeasti ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä tapahtumia syvällisesti. Malkamäen mielestä keskittyminen ratkaisuihin on avain onneen kaikilla elämänalueilla. Malkamäki on toiminut mm. kouluttajana, vaativan erityistason psykoterapeuttina, työnohjaajana ja henkilöstöjohdon valmentajana. Toinen yhtä suuri ajatteluani ravistellut henkilö on ollut Viktor E. Frankl. Erityisesti hänen teoksensa Ihmisyyden rajalla teki vaikutuksen. Frankl on itävaltalainen neurologi ja professori, joka kertoo omaelämäkerrassaan vankeuden kurjuudesta keskitysleirillä. Hän tuo esiin sen, miten vahva tunne oman elämän tarkoituksesta ja tarpeellisuudesta auttaa pysymään hengissä käsittämättömiltäkin tuntuvissa olosuhteissa, joissa ei pysty ymmärtämään, mitä itsen ympärillä tapahtuu ja miksi. Vaikka hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa kuolivat keskitysleireillä, motivaatio ja usko ratkaisuihin kantoivat.
Ratkaisukeskeisyys ei ole kevyttä, vaan kovan luokan osaamista – opeteltavissa olevaa aitoa luottamusta. Se on uskoa ihmiseen ja mahdollisuuksiin luovuuden ja ilon kautta
Ratkaisukeskeisyyden historia on pitkä ja sisältää paljon tutkimusta ja teoreettista taustaa. Ratkaisukeskeisyyttä voi oppia harjoittelemalla, kuten tutkitusti muutakin mestaruutta. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa kaikki tapahtuu toivotun tulevaisuuden, siihen sisältyvien merkitysten ja muutostoiveiden kuvaamisen, avaamisen, konkretisoimisen ja oivaltamisen kautta. Konkreettiset onnistumiset ovat mahdollisia kiinnittämällä katse tavoitteisiin ja onnistumisiin itsessä ja muissa ihmisissä. Tee päätöksiä – näe itsessäsi ja toisissa piilevät aarteet – näin ne tulevat esiin, Malkamäki ehdottaa. Sitkeyttä tämä vaatii. Mestariksi tullaan kuulemma kymmenien vuosien harjoittelulla, ellei taitoa äidinmaidossa ole lahjana saatu. Timanttikin on mitäänsanomaton himmeä kivi kunnes se on hiottu ja kiillotettu loistavaksi.
Ratkaisukeskeisyys on tulevaisuuden sähkö – vaikuttaa miltei kaikkeen
Ratkaisu-ja voimavarakeskeisyydellä on laajasti ymmärrettynä erittäin vahva tulevaisuus ja siihen luotetaan nykyisin kaikilla toimialoilla aina kasvatuksesta sote-palveluihin. Me yksilöinä ja yhteiskuntana tarvitsemme kohdennetusti vaikuttavat tavat työskennellä ja elää. Vaikka paljon oikean suuntaista työtä tehdään jo nyt – ja monessa myös erinomaisesti onnistutaan – me voimme kohdentaa voimavarojamme aina paremmin. Koronakriisin alkaessa syntyi tunne kollektiivisesta ratkaisukeskeisyydestä. Sittemmin aikaa ja energiaa on alkanut kulua erilaisten tietojen keräämiseen ja siirtelyyn, ongelmatarinoiden vahvistamiseen ja epäonnistumisten kertaamiseen. Mietin, miksi on niin vaikeaa lähteä liikkeelle kuvaamalla, miten asiat parhaimmillaan ovat, pohtimalla mikä niistä tekee merkityksellisiä ja luomalla askeleet tavoitteisiin? Jokainen haaste pitää sisällään ratkaisun avaimet – ne pitää vain ottaa esiin.