Olipa kerran kolumnisti, josta tuntui, että ihmiset näyttivät unohtaneen miten mukavaa ja antoisaa hyvä keskustelu voi olla. Kolumnisti päätti kysyä tekoälyltä, mitä asialle voisi tehdä. Tekoäly ehdotti monenlaista, esimerkiksi tarinan kertomista Tompasta. Se on tällainen.
Olipa kerran maalittaja, joka vihasi kaikkia ja kaikkea. Tomppa oli itsekäs, kiusasi ja loukkasi muita internetissä. Jostain syystä hän luuli olevansa aina oikeassa, ja että kaikki muut olivat tyhmiä, pahoja tai hulluja.
Eräänä päivänä Tomppa löysi taas uuden uhrin. Hän oli Ilona, joka kirjoitti blogia ympäristöasioista. Tomppa vihasi ympäristöaktivisteja ja päätti tehdä Ilonan elämästä helvettiä. Hän kirjoitti Ilonalle viestejä haukkuen häntä rumaksi, tyhmäksi, tekopyhäksi ja hulluksi. Tomppa oli hyvä keksimään ivaviestejä ja keksimään rumia valheita ja huhuja. Ilona oli kuitenkin vahva, koska hän oli tottunut vastoinkäymisiin. Hän vastasi Tompalle joka kerta yhtä rauhallisesti ja asiallisesti. Ilona ei valehdellut, vääristellyt tai kieltänyt, vaan perusteli omat näkemyksensä ja myönsi kaikki virheensä. Ilona ei ollut kohtuuton, ylimielinen tai itsepäinen. Ilona halusi aidosti oppia ja ymmärtää uusia asioita ja hänelle oli selvää, että mielipidettään kannattaa muuttaa, jos huomaa olevansa väärässä. Sillä tavalla muut kunnioittavat enemmän, hän tiesi.
Tomppa oli raivoissaan ja hämmentynyt. Tomppa ei ollut aikaisemmin tavannut ketään, joka ei pelännyt, suostunut eikä alistunut hänen painostukseensa. Tomppa jatkoi maalittamistaan, mutta huomasi lopulta, ettei se tehonnut. Tomppa alkoi menettää otteensa, ja huomasi, että Ilona oli loistava keskustelija, ja hän tunsi vain nolaavansa itsensä. Tomppa alkoi huomata, että Ilona ei ollutkaan niin paha, tyhmä tai hullu kuin hän luuli. Ilona oli oikeastaan mielenkiintoinen, erilainen ja yllättävä.
Lopulta Tomppa päätyi tekemään jotain, mitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Tomppa pyysi Ilonalta anteeksi. Tompasta tuntui, että oli tärkeää tunnustaa, että hän oli ollut ilkeä, epärehellinen ja epäoikeudenmukainen, ja että hän oli oppinut elämästä jotain todella uutta ja todella tärkeää. Tomppa pyysi Ilonaa opettamaan hänelle keskustelutaitoja.
Ilona oli yllättynyt ja ilahtunut, antoi Tompalle anteeksi ja opetti Tompalle mielellään keskustelutaitoja. Ilona kertoi itsekin oppineensa kaikenlaista Tompan kanssa käydyistä keskusteluista, ja että hän arvosti valtavasti Tompan rohkeutta ja rehellisyyttä. Kuin ihmeen kaupalla Ilona ja Tomppa ystävystyivät.
Tomppa oli onnellinen ja kiitollinen. Tomppa ei ollut koskaan tuntenut tällaista mukavaa tunnetta. Tomppa löysi uuden tavan elää ja olla. Molemmat pitivät paljon keskustelemisesta ja toisistaan, heistä tuli parhaat ystävät. Tomppa alkoi tehdä kaikenlaista uutta, hän alkoi lukea, kirjoittaa, osallistua, kokea, harrastaa taiteita, kulttuureja, pelejä ja leikkejä. Tompasta tuli mestarikeskustelija, joka rakensi nyt parempaa maailmaa. Sen pituinen se.